Onko ilmassa jotain outoa?
Miksi koulu nyt suljettiin?
Mitä täytyy kovasti varoa?
Vastatkaamme kysymyksiin.
Virus ihmisiä pelottelee
se Korona on nimeltään,
se kruunupiikkejään pörhistelee
liekö mokoma tervekään?
Sitä ei näe paljain silmin.
Tarvitaan sopivaa tekniikkaa.
Esiin saa inhan veijarin,
kun sitä linssillä suurentaa.
Tautia virus erittää
ja ongelmiakin aiheuttaa,
se on viekas ja öyhöttää
pahaa oloa monistaa.
Se on pieni ja köykäinen
mutta vaarallinen ja ilkeä,
se on myös pahansisuinen
hyvin rujo, tyly ja töykeä.
Mutta taisto voidaan voittaa
pöpö niittää, yhdessä peitota,
sen kulkua voi rajoittaa
sitä voi ovelasti peipata.
Eli kun aivastus on tulossa,
anna sen hihaasi pärskähtää.
Niin tauti pysyy kyynärkolossa
ja niin viruksen voi selättää.
Kun palaat ulkoa kotiin,
pese kädet, ilkiö varista,
kun joka päivä toimit niin,
alkaa pöpö kovasti tutista.
Reilusti vettä ja saippuaa
kunnon kuuraus ja kuivaus:
riiviö viemäriin kaikkoaa
ja niin vallitsee taas puhtaus.
Kun äiti, isä astuu ovesta,
on silloin syytä skarpata.
Hihkaise ”Jee, jihuu!” ja kannusta:
”Kädet kunnolla liota!”
Älä kasvojasi koskettele.
Älä silmiä ja nenää kaiva,
pöpö kun ei hirsiä vetele,
se on ovela, valpas maanvaiva.
Jos ihmisiä tulee vastaan,
pidä reilusti turvaväliä.
Hymy ilahduttaa, suorastaan
sykähdyttää kotoilupeliä.
Saako halata? Ei tällä haavaa,
mutta pidetään toki mielessä,
kunnes tauti on kuin kuumaa laavaa
ja porisee parannusliemessä.
Katukuvassa näkyy maskeja
vaan nyt ei ole karnevaalit,
nyt ei pueta valeasuja,
nyt eivät juhli kriminaalit.
Suojamaski estää yskää
viskomasta äreitä pisaroita,
ja niin Korona ei ryskää
eikä levitä taudin alkioita.
Vaan koska virus vielä riehuu
raivokkaasti porskuttaa,
ohjenuoraamme näin kuuluu
kotisohvaa kuluttaa.
Se kuulostaa tosi mahtavalta,
kun koulukin on kiinni, suljettu.
Kun pöpöltä saadaan jalat alta,
on karu taival loppuun kuljettu.
Entä läheiset, ystävät?
Voittehan etänäkin tavata.
Kun sydämet väpättävät,
niillä on taito kaukokohdata.
Ja jos käy apeaksi mieli,
lohtua tuo sanojen kamara.
Suukot ovat vain yksi kieli:
kirjainten maailma on avara.
Sanojen lahja, niiden siemen
itää ja nousee oraalle,
sanat hellivät, ovat huomen
kaikelle meille rakkaalle.
Kun sinä ja minä ja jokainen
pysyy valppaana ja rakastaa,
väistyy inhottava painajainen,
vaikka kurja virus mekastaa.
Kun tämä kurimus jää taa,
ehkä ymmärrys avartuu.
Kun nyt katsomme maailmaa,
ehkä sielumme kirkastuu.
Roberto Piumini
